|
|
|
Olen aina ollut sitä mieltä, että politiikka ei saisi olla koko elämän kestävä ammatti. Se, että olen erehtynyt harrastamaan politiikkaa melkoisen amatöörimäiseltä ja kepeältä pohjalta asettumalla ehdolle vaaleissa 1996, 1999 ja 2011 on selvästi vaikeuttanut muiden ammattieni harjoittamista varsinkin siksi, että mielipiteeni eivät ole ko. piireissä ns. oikeita. Mutta en kadu. Olen kokenut kampanjani itseilmaisu- ja performanssiprojekteina.
Häpeän nykyään suurta osaa suomalaisista taiteilijoista ja toimittajista. Irtisanoudun jyrkästi heidän poliittisista vihapuheistaan ja aivopieruistaan.
On aivan selvää, että jokaikisellä teolla tai tekemättä jättämisellä on poliittinen ulottuvuutensa. Siksi epäpoliittisuuden vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta ja tekopyhiltä, varsinkin kun samaan aikaan Oikeat Mielipiteet ovat sallittuja. Olen sitä mieltä, että vain poliisin ja armeijan henkilöstöltä eli valtion toimeenpanevalta väkivaltakoneistolta voidaan edellyttää (mahdollisimman) täydellistä poliittista sitoutumattomuutta.
Poliittinen maailmankuvani on jatkuvassa liikkeessä, mutta lyhyesti sanottuna taidan tällä hetkellä olla lähinnä jonkun sortin geolibertaari ekologisella kierteellä. Se tarkoittaa sitä, että minusta luonnonvarat ja maanomistus on sosialisoitava maailmanhallituksen alaisuuteen, mutta muuten suurin osa muusta lainsäädännöstä ja turhasta hallinnosta on purettava. Täydellisessä maailmassa ei minusta tarvita mitään muita kuin yhteisten luonnonvarojen käytöstä perittäviä veroja ja maksuja. Hyvinvointivaltio on mahdollista rahoittaa kokonaan kulutusveroilla. Kannatan kuitenkin nykyistä merkittävästi pienempää julkista sektoria. Kapitalismissa ei ole muuta vikaa, kuin että se tarvitsee taustalleen tämän geolibertaarisen utopian toteuttamisen, koska nykyinen kasvun ja kulutuksen tie on tuhon tie.
Väestönkasvu on saatava nopeasti pysäytettyä. Meillä ei ole aikaa odottaa, että ekologiset teknologiat ja kierrätys yleistyvät vapaan markkinatalouden mekanismien kautta. Suurimmalla osalla kuluttajista ei ole varaa valita.
Koko maapallo ei kuulu ihmiselle: biosfäärin tervehtymisen vuoksi tarvitaan nykyistä paljon suurempia luonnonsuojelualueita, joille ihmisellä ei pidä olla mitään asiaa.
Suurin osa maailman valtioista edustaa lähinnä fasismin ja totalitarismin eri harmaan sävyjä. Merkittävimmät päätökset ovat demokraattisen prosessin ulottumattomissa tai vain näennäisesti demokraattisia. Tällaisen tien päässä on sota, jota nyt jo käydään monilla rintamilla.
Demokratia on kiusallisen hidas, mutta mikään ilman demokratiaa rakennettu ei ole kovin kestävää. Tästä periaatteesta poiketen maapallon elinkelpoisuuden pelastaminen ihmiselle ja muille lajeille edellyttää myös epädemokraattisilta kuulostavia toimia luonnonvarojen sosialisointia ja yksityisen maanomistuksen lakkauttamista. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä, mutta ei siltä taatusti vältytäkään.
Muutos 2011 / Homma / kaivannon kanava
