KAIVANTO - Tasavallan viimeinen presidentti 2024

ISÄNMAA TAI KUOLEMA!

TEEMAT

1. SUOMEN TASAVALLAN VIIMEINEN PRESIDENTTI!
Presidentin valtaoikeuksien lisääminen tai viran lakkauttaminen, sitovan kansanäänestyksen päätöksen mukaan

2. ÄÄNIOIKEUS SUOMALAISILLE!
Sitovat kansanäänestykset eli todellinen äänioikeus Suomen perustuslakiin

3. ISÄNMAA TAI KUOLEMA!
Suomen kansan edun aktiivinen ajaminen nykyisten valtaoikeuksien puitteissa

4. SUOMI EI ALISTU!
Suomen kulttuurin edistäminen Suomessa ja maailmassa. Minun Suomeni on monietninen ja kansainvälinen, mutta ei monikulttuurinen. Suomen on erottava Suomelle selvästi haitallisista kansainvälisistä sopimuksista kuten EU- ja eurojäsenyyksistä. Suomi-brändiin ei tarvita valehtelua tai kreikkalaista tilastotiedettä esim. huonosta sanan- ja lehdistönvapaustilanteesta, työttömyydestä jne. Totuus vapauttaa.

5. SUOMI SUUREKSI TAAS!
Stalinin miehittämien Suomen alueiden status on ratkaistava joko Tarton rauhan rajat palauttamalla tai perustamalla aivan uudenlainen Karjalan erityistalousalue, joka on sekä Venäjää että Suomea. Japanin ja Venäjän tuoreet neuvottelut Kuriilien saarista osoittavat, että nyt on otollinen hetki aloittaa neuvottelut Venäjän kanssa. Ulkosuomalaiset monikulttuurisine jälkeläisineen ovat Suomelle mahdollisuus ja rikkaus toisin kuin haittamaahanmuutto.

MIKSI KAIVANTO?

1. Minun on maailmankatsomukseni ansiosta helppo olla lähes koko kansan presidentti. Geolibertaarina en ole oikeistolainen, kepulainen enkä vasemmistolainen. En erityisesti tunnusta tai harjoita mitään uskontoa tai uskonnottomuutta.

2. Elämänkokemukseni ja työhistoriani toimittajana ja taiteilijana on laaja ja monipuolinen. Mikään inhimillinen ei ole minulle täysin vierasta. Jos en jotain ymmärrä, pyrin ottamaan selvää. Ilmaisen mielipiteitäni tarvittaessa jyrkästi, mutta olen valmis tarkistamaan kantojani, mikäli ymmärrykseni muuttuu.

3. Pystyn neuvottelemaan ulkomaisten poliitikkojen kanssa ja esiintymään englanniksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi ja ruotsiksi.

4. En ole ollut syytteessä mistään rikoksesta tai saanut liikennesakkoja. Muistaakseni vain kerran olen saanut julkisen liikenteen tarkastusmaksun. Olen toiminut luottamustehtävissä Teosto ry:ssä ja Helsingin käräjäoikeuden lautamiehenä. Olen pyytänyt joulukuussa valtakunnansyyttäjää arvioimaan, olenko syyllistynyt rikoksiin. Valtakunnansyyttäjä sai rapsut korruptiosta. Itse sain syyttämättäjättämispäätöksen yhdestä naurettavasta linkinjakamisesta, johon syyllistyi 42 muutakin.

On kuitenkin syytä ymmärtää, mikä on nykyään Suomen presidentin virka. Presidentin henkilökohtaisilla kannoilla on kovin vähän tekemistä vallankäytön kanssa. Lue

CV

PUOLISO

SUOMEN RAISKATTU PERUSTUSLAKI JA TURHA PRESIDENTIN VIRKA

Ihan oikeasti. Lukekaa perustuslaki ja miettikää sitten, mitä hyötyä ja iloa on ollut Tarja Halosesta ja Sauli Niinistöstä. OK, Sauli on rauhoitellut Putinia, kun Stubelolla ja muilla tättähäärillä on mopo keulinut. Perustuslakia on muutettava, jotta presidentillä olisi jotain muutakin virkaa kuin esittää Suomen kuningasta.

Presidentin valtaoikeuksia karsittiin aikanaan kahdesta syystä: Kekkosen pitkän kauden aiheuttamat traumat ja pelko siitä, että suorassa kansanvaalissa valituksi tulisi esim. gallupeja johtanut Riitta Uosukainen. Kekkosfobia ja naispresidenttifobia. Perusteluiksi esitettiin "parlamentarismi" ja esikuvaksi erityisesti Ruotsin kuningaskunta, johon osa eliitistämme edelleen kokee kuuluvansa. Suomen presidentistä tehtiin poliittinen Miss Suomi ja euroviisuedustaja, jonka virkakausi on 6 vuotta. Monarkiakin olisi parempi idea tai oikeastaan vielä sopivampaa olisi, jos presidenttiys yhdistettäisiin Miss Suomen virkaan. Järkevämpiä malleja heikomman presidentin virkaan olisi ollut löydettävissä monesta eurooppalaisesta demokratiasta.

Edustuksellisen (sosiali)demokratian yksi perusongelma on paisuva poliittinen eliitti ja julkinen sektori. Suomen hyvinvointivaltio on pidetty pystyssä velaksi, joka on lähinnä maanpetoksellista toimintaa ja mafiameininkiä. Kansan valitseman tasavallan presidentin pitäisi olla kansan puolella eliittejä vastaan. Tarja Halonen vei Suomen presidentin viran häpäisyn pisimmälle liityttyään uudestaan SDP:n jäseneksi virkakautensa jälkeen.

58 §
Presidentin päätöksenteko

Tasavallan presidentti tekee päätöksensä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Jos presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Valtioneuvosto voi tällöin antaa eduskunnalle muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta selonteon. Tämän jälkeen asiasta päätetään eduskunnan selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti, jos valtioneuvosto tätä ehdottaa. (4.11.2011/1112) Presidentti päättää 1 momentissa säädetystä poiketen ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta:
1) valtioneuvoston ja sen jäsenen nimittämisestä sekä eron myöntämisestä valtioneuvostolle tai sen jäsenelle;
2) ennenaikaisten eduskuntavaalien määräämisestä;
3) armahduksesta sekä sellaisista muista laissa erikseen säädetyistä asioista, jotka koskevat yksityistä henkilöä tai jotka sisältönsä vuoksi eivät edellytä valtioneuvoston yleisistunnon käsittelyä; sekä
4) Ahvenanmaan itsehallintolaissa tarkoitetuista muista kuin maakunnan taloutta koskevista asioista. Asianomainen ministeri esittelee asian presidentin päätettäväksi. Valtioneuvoston kokoonpanon muutoksen, joka koskee koko valtioneuvostoa, esittelee kuitenkin valtioneuvoston asianomainen esittelijä.
Presidentti päättää sotilaskäskyasioista ministerin myötävaikutuksella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Sotilaallisista nimitysasioista ja tasavallan presidentin kansliaa koskevista asioista presidentti päättää sen mukaan kuin lailla säädetään. Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan päätetään sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään.

61 §
Valtioneuvoston muodostaminen

Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.
Jos ehdokas ei saa vaadittavaa enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas. Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee tällöin eniten ääniä saanut henkilö. Valtioneuvostoa nimitettäessä ja sen kokoonpanoa merkittävästi muutettaessa eduskunnan on oltava koolla.

Presidentin vallan karsiminen tällä tavalla markkinoitiin parlamentarismina ja esim. vuoden 2003 eduskuntavaaleja käytiin pääministerivaaleina, vaikka lopputuloksena pääministeriksi saatiinkin Matti Vanhanen, joka ei ollut "pääministeriehdokas". Tämä perustuslain muutos sulkee liiaksi pois mahdollisuuden, että vaikeissa hallitusneuvotteluissa pienemmän puolueen puheenjohtaja tai joku muu kokenut ja meritoitunut henkilö voisi olla hyvä kompromissiehdokas pääministeriksi ja että presidentti voisi tehdä tällaisen aloitteen.

77 §
Lain vahvistaminen

Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto- oikeudelta.

Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt.

Presidentin mahdollisuus jarruttaa huonoja lakeja on siis kovin vähäinen. Käytännössä on hyvin harvinaista, että sellaista tapahtuu. Suhteessa presidentin valintatapaan suoralla kansanvaalilla tällainen seremoniapresidentti on turha ja kallis instituutio.

80 §
Asetuksen antaminen ja lainsäädäntövallan siirtäminen

Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.

Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Yleiset säännökset asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemisesta ja voimaantulosta annetaan lailla.

93 §
Toimivalta kansainvälisissä asioissa

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Presidentin on siis oltava julkisesti melko samaa mieltä epäsuosioonkin ajautuneen hallituksen kanssa. Suhteessa presidentin valintatapaan suoralla kansanvaalilla tällainen seremoniapresidentti on turha ja kallis instituutio. Sodasta ja rauhasta päätettäessä on hyvä tietysti olla presidentin veto-oikeus. Itse presidenttinä en usko hyväksyväni eduskunnan ehdottamaa sotaa millekään muulle maalle kuin Ruotsille, mikäli siitä tulee islamilainen teokratia ja se uhkaa Suomea nykyistä enemmän. :D

Asiallisesti ottaen Suomen ulkopolitiikan hoitamiseksi nykyisenkin presidentti-instituution on tärkeää pitää yhteyttä valtionpäämiehiin, varsinkin niihin, joissa presidentillä on suuremmat valtaoikeudet. Diplomatiaa voi yrittää hoitaa kaikkien maiden kanssa, vaikka näkemykset joistain asioista olisivat kuinka erilaiset. Asekauppojen eettisyys on tietysti suuri kysymys, josta presidentti ei yksin päätä, niin kuin ei nykyisen perustuslain vallitessa oikein mistään muustakaan tärkeästä.

105 §
Armahdus

Tasavallan presidentti voi yksittäisessä tapauksessa saatuaan lausunnon korkeimmalta oikeudelta armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Yleisestä armahduksesta on säädettävä lailla.

Kansan tahto on, ettei ainakaan väkivaltarikollisia armahdeta. Monet liiketoimintakieltoon ja velkavankeuteen ajetut yrittäjät sen sijaan pitäisi armahtaa lailla, jotta saataisiin Suomi liikkeelle.

113 §
Tasavallan presidentin rikosoikeudellinen vastuu

Jos oikeuskansleri, oikeusasiamies tai valtioneuvosto katsoo tasavallan presidentin syyllistyneen maanpetosrikokseen, valtiopetosrikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan, asiasta on ilmoitettava eduskunnalle. Jos eduskunta tällöin kolmella neljäsosalla annetuista äänistä päättää syytteen nostettavaksi, valtakunnansyyttäjän on ajettava syytettä valtakunnanoikeudessa ja presidentin on pidättäydyttävä siksi ajaksi toimestaan. Muissa tapauksissa presidentin virkatoimesta ei saa nostaa syytettä.

126 § (4.11.2011/1112)
Nimittäminen valtion virkoihin

Valtioneuvosto nimittää valtion virkoihin, jollei nimittämistä ole säädetty tasavallan presidentin, ministeriön tai muun viranomaisen tehtäväksi. Presidentti nimittää tasavallan presidentin kanslian päällikön sekä määrää tehtävään edustustojen päälliköt.

Kun keisari Nero nimitti hevosensa senaattoriksi, hänen poliittiset vastustajansa leimasivat hänet historiankirjoihin hulluksi, vaikka kyseessä oli vain korruptoituneen eliitin vastainen provokaatio. Saatan itse yltää vastaaviin tempauksiin. Esiintymisen ammattilaisena viihdearvoni tulee takuulla olemaan maailmanhistorian valtionpäämiesten kirkkainta kärkeä. Vapise, Donald!

128 §
Puolustusvoimien ylipäällikkyys

Tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö. Presidentti voi valtioneuvoston esityksestä poikkeusoloissa luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. (4.11.2011/1112) Presidentti nimittää upseerit.

Minut on vapautettu asepalveluksesta rauhan aikana 27 inttipäivän jälkeen. Tärkein peruste lie ollut, että ilmoitin pyrkiväni ulkoministeriksi tai tasavallan presidentiksi. Lautakunta piti minua hulluna. Uskon olevani täysin pätevä Puolustusvoimain ylipäälliköksi rauhan aikana ja pyrin hoitamaan asiat siten, että sotaa ei virkakautenani tule. Kannatan vahvoja kansallisia Puolustusvoimia ja yleistä asepalvelusta sukupuolineutraalisti. Olen puita halaava pasifisti, joka ymmärtää, että jos haluaa rauhaa, pitää varautua sotaan. Tulen ehdottamaan koko Itämeren demilitarisointia Kekkosen "Ydinaseettoman Pohjolan" luonnollisena toisena vaiheena. Petsamo kuuluu Suomelle, ei Venäjälle. Suomen paikka on Arktisessa Neuvostossa täysjäsenenä.

129 §
Liikekannallepano

Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta ole tällöin kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle.

Toivon saavani Suomen kansan hereille ja liikkeelle, jotta Suomen tulevaisuus voisi näyttää valoisammalta kuin nyt. Presidentti on vain yksi ihminen. Kansan pitää herätä yksilö kerrallaan.

Herätys! Pää pois pöntöstä ja putkinäöstä!